Kun ruttokansa on median johdateltavissa

Viihdelehti Stara julkaisi 22.4. artikkelin, joka käsittelee eduskunnassa parhaillaan vireillä olevaa lakimuutosta. Lakimuutos käsittelee löytöeläimiä ja niiden käyttämistä eläinkokeissa, mikä on tällä hetkellä lainvastaista Suomessa. Lakimuutos sallisi irrallaan tavatun lemmikkieläimen kiinnioton ja toimittamisen eläinkokeisiin.

Stara itse painottaa, ettei uutinen ole viihteellinen millään tasolla ja haluaa saada tiedon lukijoilleen. Moni ruttokansalainen onkin tarttunut syöttiin ja pöyristynyt tästä uutisesta. Stara alentuukin ruttokansalaisen häpeilemättömään jujuttamiseen uutisoinnillaan. Artikkelissa julkaistu kuva kanista, jolla ei ole karvaa selässään ja näyttää kärsivältä, sekä otsikoinnissa käytetty voimakas ilmaus "Järkyttävä lakimuutos Suomeen - löytöeläimet voidaan kiduttaa hengiltä" viestivät välittömästi negatiivisuudesta ja johdattelevat lukijaa haluamaansa tunnetilaan. Lukijaa halutaan johdattaa jo näillä pienillä ulkonäköisillä seikoilla vastustamaan lakimuutosta, ne vetoavat ihmisen tunteisiin ja kuohuttavat kohtuuttomuudellaan. Todellisuudessa ihminen ei vain näe metsää puilta ja antautuukin sokeasti tunteilleen jättäen järkeilyn tyystin.

Artikkelin ilmaus "Toisin sanoen perheistään eroon joutuneet lemmikit voitaisiin jatkossa kiduttaa hengiltä laillisesti." antaa ruttokansalaiselle valmiin mielipiteen lakimuutoksesta. "Kiduttaa" on vahva negatiivinen ilmaus, jota ihminen luonnollisesti vastustaa. Eläinten satuttaminen, etenkin kiduttaminen, on väärin, joten sitä on vastustettava henkeen ja vereen. Ruttokansalaiset ovat perustaneet adressin, joka onkin kerännyt jo yli 18 000 allekirjoitusta, mutta millä pohjalla? Seuraava lainaus on suoraan adressista:

 "Lainsäädäntöä tulisi päinvastoin kehittää sellaiseen suuntaan, että koe-eläinten käyttöä etenkin kaupallisiin tarkoituksiin rajotettaisiin nykyistä voimakkaammin."

Mutta mitkä ovat nämä "kaupalliset tarkoitukset", joita adressi niin kovasti vastustaa? Meikkiyhtiöiden saamat tuloksetko? On toki herttaista, että ihmiset ovat valmiita ajamaan hyvää asiaa, mutta tärkempää on ottaa asioista selvää, ennen kuin aletaan polttamaan noitia roviolla. Ruttokansalaisilta on tämän uutisoinnin kohdalta tyystin unohtunut kriittinen lukutaito sekä käsite "lähdekritiikki." 

Hallituksen esitys 4 luku 16 §

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että irrallaan tavattuja tai villiintyneitä kotieläinlajeihin kuuluvia eläimiä ei saisi käyttää hankkeessa. Kielto on tarpeen, koska näiden eläinten taustaa ei yleensä tunneta ja koska eläinten kiinniottaminen ja käsittely aiheuttaa niille usein kärsimystä.

Ehdotetun lain 26 §:n 3 momentin 2 kohdan mukaan hankeluvassa voitaisiin kuitenkin myöntää poikkeus edellä mainitusta vaatimuksesta, jos on olemassa erityisen tärkeä tarve eläinten terveyttä ja hyvinvointia taikka ympäristön tai ihmisten ja eläinten terveyden vakavia uhkia koskeville tutkimuksille, ja voidaan tieteellisesti perustella, että hankkeen tarkoitus voidaan saavuttaa vain käyttämällä irrallaan tavattua tai villiintynyttä eläintä. Säännöksellä pantaisiin täytäntöön direktiivin 11 artiklan 2 kohta.

Voimassa olevassa laissa ei ole säädetty vastaavaa poikkeusmahdollisuutta irrallaan tavattujen, kotieläinlajeihin kuuluvien eläinten käyttämiseksi eläinkokeissa. Esimerkiksi eläimiin tai ihmisiin leviävien vaarallisten tartuntatautien leviämisen ehkäisemiskeinojen tutkimiseksi saattaisi kuitenkin olla tarpeellista pyydystää ja tutkia esimerkiksi villiintyneitä kissoja sen selvittämiseksi, miten eri torjuntastrategiat tehoavat taudinaiheuttajan rajoittamiseen tai hävittämiseen.

Radio Novassa oli myös kuunneltavissa radiohaastattelu, jonka mukaan koe-eläimiksi otettaisiin villiintyneitä kissoja ja citykaneja, koska tutkimus kohdistuisi juuri näihin eläimiin. Löytöeläimiä ei edelleenkään voida myydä kemikaalien tai meikkien testaamiseen, sillä tutkimuksiin voidaan käyttää muitakin eläimiä. Miksi meikkiyhtiöt haluaisivat maksaa löytöeläimistä, kun kemikaalien testaamiseen kasvatetaan valmiita koe-eläimiä.

Mitä luultavimmin ruttokansalainen ymmärtää käsitteen "eläinkoe" täysin väärin. Eläinkokeeksi lasketaan myös eläimen tarkkaileminen esimerkiksi seurantapannalla. Eläinkokeeksi lasketaan tutkimus, joka tuottaa jollain tapaa kipua eläimelle. Pelkästään eläimen kiinniotto tuottaa kipua, tai vaikkapa verikokeen ottaminen. Tavallinen ruttokansalainen ymmärtää eläinkokeen välittömästi kivuliaaksi testiksi ja eläimen kiduttamiseksi. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Yle julkaisi korjaavan artikkelin Löytöeläimiä ei tutkita laboratorioissa, jossa käy harvinaisen selväksi, ettei eläimillä teetetä "hengiltä kiduttavia" kokeita.

- Löytöeläimen käyttö voisi tulla kysymykseen ainoastaan tutkimuksessa, johon ei voida käyttää mitään muita eläimiä, eli sellaisissa, jotka kohdistuvat näihin löytöeläinlajeihin, Pullola sanoo Yle Uutisille.

 Tämä virke on varsin tärkeä, sillä se todistaa monien ihmisten pelon turhaksi. Meikkien ja kemikaalien testaamiseen voidaan käyttää muitakin eläimiä kuin villiintyneitä kissoja tai citykaneja, mutta itse tutkimus, joka käsittelee villikissoja, vaatii tutkimuskohteekseen villiintyneen kissan. Jotta voitaisiin tutkia villiintynyttä kissaa, on se otettava ensin kiinni, mikä on jo itsessään eläinkoe. Mutta entäs sitten arka kissa, jota ei voida erottaa villiintyneestä kissasta? En olisi niinkään huolissani tästä, sillä kissalta otetaan korkeintaan verikoe ja sen käyttäytymistä seuraillaan. Sillä ei siis tulisi olemaan sen kurjempi elämä kuin löytöeläinkodin häkissä kököttäminen.

Staran uutisointi on saanut aikaan ilmiön konformisuus; ollaan sitä mieltä mitä muutkin. Koska moni muukin vastustaa tätä asiaa, vastustan minäkin ottamatta asiasta sen paremmin selvää. Kun enemmistö on sitä mieltä, asian täytyy olla niin, eikö totta? Paska siis maistuu hyvältä, miljoonat paskakärpäset eivät voi olla väärässä.

Rauhoittukaa ihmiset, rakkaat lemmikkinne ovat turvassa. Tutkimalla näitä villiintyneitä eläimiä voidaan saada lisää tietoa lemmikkejä riivaavista sairauksista. Media on aina mediaa, kannattavaa on käyttää omaa harkinta- ja lukukykyään, muussa tapauksessa ruttokansalainen on täysin vietävissä.

Eläinten hyvinvointikeskus julkaisi tiedotteen, joka on hyvä vilkaista lisäinformaation saamiseksi. Perustettu adressi on ehdottomasti hyvällä asialla liikenteessä, mutta perustuu surulliseen väärinkäsitykseen.

Virheellinen tieto löytöeläinten käyttämisestä koe-eläiminä on levinnyt laajalti

Kun ruttokansantuote nousee liian suureksi

Kun ruttokansantuote nousee liian suureksi, on aika kirjoittaa ajatuksensa ylös ja jakaa niitä muillekin. Tarkoituksena ei ole olla oikeassa, ja viisaimpia ovat he, jotka tietävät, etteivät todellisuudessa tiedä juuri mitään. Joskus on avarrettava maailmaansa, ja mietittävä hiukan syvemmin ajatuksiaan sekä sanojaan.

Ruttokansantuote aloittaa aiheella, josta tietää kevään saapuneen Pohjolaan: keräämätön koirankakka. Aihe, joka jaksaa vuosi toisensa perään herättää keskustelupalstat loputtomaan sanasotaan. Kun lämmin kevätaurinko sulattaa lumen, paljastuu karvoja nostattava näky tien varsille; koirankakkaa joka puolella täydessä komeudessaan ja hajussaan. Suivaantunut ruttokansalainen katsoo nyrpeänä kakkakasoja ja tekee parhaansa löytääkseen turvallisen reitin läpi haisevan miinakentän. Kengänpohjat kurassa ja paskassa ruttokansalainen suuntaa raivostuneen mielensä internetin ihmeellisen maailmaan ja sormet syyhyten jakaa karmaisevan kokemuksensa keskustelupalstoille. Myös päivän lehti on ottanut osaa tähän kevään riemujuhlaan ja pyytää lukijoita lähettämään kuvia ruskeista, kärpäsiä houkuttelevista kasoista.

Järjestyslaki velvoittaa koiranulkoiluttajan keräämään koiransa ulosteet taajamien hoidetuilla alueilla, joilla tarkoitetaan kuntien ylläpitämiä ja yksityishenkilöiden hoitamia alueita. Kennelliitto muistuttaa, että vastuuntuntoinen ja huomaavainen koiranomistaja kerää koirankakat myös muualla.
Mutta silti tien reunoilta löytyy lukemattomia sontaläjiä, se jos mikä suututtaa tavallista koiratonta (ja ehkä myös koirallista) ruttokansalaista.

Syypää tähän ongelmaan on selvillä: koiranulkoiluttajat. Vaan ei ne tietyt ulkoiluttajat, jotka jättävät jätöksensä keräämättä, kaikki koiranulkoiluttajat menevät samaan lokeroon, myös ne vastuuntuntoiset ja huomaavaiset. Sota on valmiina alkamaan koiranulkoiluttajien ja koirattomien ihmisten välillä, taistelutantereena toimii loputtomat keskustelupalstat. Selasin erästä keskustelupalstaa vauva.fi:ssä, ja siellä kauhisteltiin sitä, kuinka koiranulkoiluttajat saattavatkaan jättää paskaa lojumaan tielle. Täysin keväinen aihe, vaan muutama kommentti nousi sieltä esiin:

"Me ollan nyt vuosi asuttu suositun koiran ulkoilutusreitin varrella ja enää en yhtään ihmettele miksi joillain tyypeillä kilahtaa ja sitten luetaan näistä myrkyttäjistä."

Kuinka heikko ihmisen hermorakenteen tulee olla, että päässä kilahtaa koiranulosteen takia ja päättää alkaa viljelemään ojanpohjat täyteen myrkkyä. Kommentti antaa sellaisen kuvan, että myrkyttäminen on täysin hyväksyttävää vain siksi, että jokin epäkohta elämässä sattuu ärsyttämään. Jos maailma tosiaan toimisi näin, olisi minullakin oikeus tiputtaa myrkkyä naapurini postiluukusta sisään, tai viljellä sitä vaikkapa sinne hiekkalaatikoille lapsosia odottamaan.
Ei tietenkään, ihmishenki on täysin eri asia kuin koira, ja niinhän se onkin. Mutta kuinka vihainen ihmisen täytyy olla, että ryhtyy tappamaan naapurustonsa koiria. Eikö pitäisi jo alkaa pelkäämään oman terveytensä puolesta ja kääntyä ammattiapuun, on varmasti paljon tehokkaampiakin keinoja saada kadut puhtaiksi kuin tappamalla koiria. Faktahan on se, että ihmisillä tulee olemaan koiria myrkytyksistä huolimatta, eivätkä kaikki uhkailusta huolimatta opettele keräämään jätöksiä.

Samaisella keskustelupalstalla koiranomistajia nimiteltiin yleisesti lapsellisiksi ja minäminä -persooniksi.

Koko kakkasota on täysin päätön, ja kaikki tiedämme ettei se tule johtamaan mihinkään järkevään loppujen lopuksi. Mutta miksi tästä aiheesta jaksetaan edelleen keskustella ja vetää herneet nenään?
Ihmisillä on luonnollinen tarve valittaa ja kohdistaa vihansa johonkin tiettyyn ryhmään, johon ei itse kuulu. On paljon helpompaa kohdistaa turhautuminen koiranulkoiluttajiin (rajattu ryhmä, käsittää vain koiranomistajat) vaikka lumen alta paljastuu paljon muutakin koirankakkojen lisäksi. Ojista ja kadun varsilta voi myös löytää muovipusseja, uuden vuoden jälkeisiä raketteja, lasinsiruja, tupakantumppeja, purukumeja, huumepiikkejä ja ne iloiset puliukot. Mutta tällaiset 'yleiset roskat', jotka ovat ympäristölle yhtälailla haitallisia, käsittää aivan liian suuren ihmisryhmän. Kuka tahansa voi kuulua siihen, kuka tahansa nyt saattaa sylkäistä purkan maahan eikä selkä enää taivu sitä ylös nostamaan.
Kun vihan kohde on rajattu tiettyyn ryhmään, voi valittamisen tehdä puhtoisella omatunnolla. Kukaan ei vain tule ajatelleeksi itse tuottamaansa saastetta. Ihmiset tekevät tarpeensa vessanpönttöön, jonka vesi on täysin juomakelpoista. Roskat löytyvät roskiksesta, mutta päätyvät lopulta vain kasaan kaatopaikalle kierrätyskelvottomina. Jos ihmisillä on oikeasti huoli ympäristöstä, on muutoksen lähdettävä heistä itsestään.

Ihmiset istuvat paljon mielummin naama kiinni näytössä kirjoittamassa vihaviestejä foorumeille, sen sijaan, että todella tekisivät asian eteen jotain. Elämä on paljon helpompaa, kun odottaa muiden tekevän muutokset.

Ihminen on itsekäs, asiat mitkä eivät näy tai vaikuta tämän elämään, ovat tarpeettomia eikä niihin ole syytä puuttua. Ei, ennen kuin siitä tulee ajankohtaista yksilön elämässä.